Matelan 2027

Joskus pitää kattoo pitkälle. Joskus pitää kuunnella musiikkia ja käyttää mieltä siinä. Kuulla monia rakkaustarinoita että löytää omansa. Joskus se oma on hukassa. Joskus se oma jättää sut miettii. Mä puhun silti ystävyydestä, sellasesta mitä on ehkä neljä tai viis koko elämässä jotka niin hyviä ystäviä osaa toiselle olla. Mä syytän silti aina jokasen minkälaisen tahansa suhteen päättymisestä itteeni ja koska mun syytä onkin suurin osa siitä että itse muutuin teille niin paljon mä aion antaa sen takas. Ei riitä enää biisit anteekspyyntönä etten pystyny antamaan tarpeeks tai että olin liikaa omissa haipeissa enkä keskittyny toiseen. Viime kesä ei ollu mun ainoo kerta kun näin käy jonkun tärkeen kohdalla ja toikin tonkin voi miettiä pitkäks matkaks missä on mukana monia ystäviä tai neljä vuotta sitten alkaneeks keskenäiseks naljailuks mikä lähti vähän lentoon.

Oli miten vaan mä haluun mun ystävät takas. Ja antaa itteni takas teille. Mä aion kuten sähköposteissa kerroin oikeasti ottaa sinisiä liekkejä lavan eteen. Sit mä aion tuoda meditoimaan mun ystäviä lavalle ja laittaa "Manifestoituu" kaikumaan sillain että eliitit ja hallituksetkin kuulee sen. Miten tää menee nii. :)

Ja niin sekin että en mä nyt voi olla vailla senkään jälkeen mitä tahansa. Omat ystävät vaan ja mun rakkauden ja multa tuli tänään iteltä itelleni jo sellanen että alan pikkasen uskoon mitä mulle sanottiin jo monta vuotta sitten.

Mulle meni liikaa sillon ku tää keväällä alko. Nyt vasta alkaa mennä ohi se mitä oon kokenu pitkään. Oon pois ollu Oulusta muutaman päivän ja kaikki on aika jees. Jos mulle nyt vielä tän paikan mis oon lisäksi löytyy se minne rakennan studion on varma että albumin lisäksi polkasen vielä uudeks vuodeks uuden mut otan aikaa myös levolle, täs mentiin lujaa kesä.

Ei enää. No more. Meilillä kii ja sittenkin oikeeta asiaa eikä höpötellä. :)

Mäkö liikaa? Kakssuuntanenko? No eipä :D

Ja hei oisko vähä jääny viime kesältä lento päälle? Ei vaan mulla. Ja kyllähän täs on mahikset ens kesänä jotai heittää näitä mut kyl mä pyydän että antakaa olla jo menneiden, suhteiden ja sanojen, tekojen ja velkojen. Ja mitä vielä. Nääkin. Ei kai mun pidä oikeesti sulle tehä seitsemättä biisiä ja lentää saturnuksessa asti ettei oltas olemassa tai että koko puol vuotta mitä kaikille nostettiin pitäs saada kaikki unohtaa? Nii ja ku mä vielä täs mietin nii oisko kuudes jolla käy sama nii mä jo tässä että oisko ne henkimaailman hommat sittenkin vaikutellu vähän mitä kävi? Mä tossa just niistäkin puhuin täällä eilen niin oli vissii vähän liikaa sekoilua ja piikkejä siinä laiffissa? Joo mustakin. Eikä nii mäki vähän että henkimaailmassa ollaan mutta oikeessa ei. Nakkasit mullekin psykoosit tollasella kun ethän sää nyttenkään voi itekkää olla olematta täällä mut sit tarina faneille maalattas erilailla? Ja jutella pitää tällasen välityksellä kuusta asti ettei tuu kaverit kimppuu hakee sun keksimiä rahoja että saat lisää jeesilääkettä? Miten siinä oot enää vetämäs leveliä ja luomassa elämää faneille mist ne nauttis? Mä oon tekijä niinkun säkin mut sää uus tyyppi siellä joka kattelet näitä eikö ookkin elämä? Oot sä muhun jo ottanu kontaktia tuu juttelee.

Ja muute päästäminen irti on elämän hokema. Se on jo tehty mut sitten se tippuu ja sillä käy kipeetä ku päästää irti. Tippuu tessu asfaltille niin että pupulla katkee koipi. Sitten se pitää viedä hoitoon se pupu. Ei sillain saa tehä. Sille tulee paha mieli.

Levitois vaikka nii että hung up vaa! ;)

Matela