Saamelaisuudesta, luonnon kunnioittamisesta ja Lapista

Mun shamaaniuden aitous kyseenalaistettiin. Oon aito. Sikäli vaan täällä olleena nuori sellanen ja mun taika sitä on mahdoton käyttää täällä. Vähänkö täällä alettais pelätä jos mä alkasin yhtään enempää taikomaan.

Luonto on myös mystiikassaan kaunis asia ja sen kunnioittaminen on oikeasti tärkeää. Nää on itsestäänselvyyksiä monille mutta joillekin ei ja siksi näistä kerron. Mä oon saanu kasvaa paikassa lapsuuden minkä nimi oli maantieteellisesti Korvanniemi. Se sijaitsi Sotkamon Nuasjärven rannassa. Vihreä jättimäinen talo missä alakerta ja yläkerta. Asun yhdellä hengellä siellä vieläkin.

Saamelaiseksi ei lasketa kun ei synny saamelaisalueelle. Se tulee kauempaa multa, jostain paljon kauempaa ja tässä elämässä herääminen siihen vie pidemmälle matkalle. Lähdin nyt sille ja pääsin koska unohdin synteettiset laboratorioissa tehdyt aivokemioihin vaikuttavat aineet mitkä tekee sellasen ajattelun mahdottomaksi mitä tuo vaatii ollakseen sitä kunnolla mitä shamaanius, puhtaus ja oikeastaan aito jumaluuskin vaatii. Kunnon jumaluudesta mulla ei ole kuin muistoja jäljellä mitä on oltu joskus. Oon tippunut ja huolella mun toiminnan täällä vuoksi ja tälläkin blogilla mä pyydän niiltä anteeksi monia mun tekoja tässä maailmankaikkeudessa. Yksi mitä en itse anna omalla tasollani anteeksi ehkä koskaan on pakkohoito mulle itelleni. Vie matkalle mua ja näitä vieläkin tuo. Mun leijona on shamanistisesti luotu. Se pelastaa kyllä joiden mieli on sellanen että se pystyy ilmestymään niille. Niitä on. Tietäkää tuo.

Saamen kieltä puhun omalla tavallani niinkun mä sitä puhun. Ei tässä voi nyt puhua sillain sitä niinkun tämän ajan saamelaiset puhuu kieltään. En ole sieltä. Tulen vielä kauempaa.

Kun mulla oli pahinta aikaa Kajaanissa 2017 löysin huijattuna itseni osastolta missä syyhysi jalat ja kädet öisin pelkästään niillä patjoilla olemisesta mistä lie kirpuista ja sairaalabakteereista että mua vitutti olla siellä kun pääsin ulos menin joen rantaan hangen läpi ja laitoin nuotion itselleni. Tanssin siinä tulen äärellä ja kirosin sen psykiatrin niin helvetin liekkeihin kuin osasin. Sen kellarin kun laitoin vielä menin sinne aina olemaan niille psykoosissa kun piti olla sitä tai siis kuulemma olin. Se vaan ilmotettiin. Meninkin sitten kunnolla syvälle. Oli pakko sitten vaan sille antaa anteeksi siellä yhellä toisella tasolla ja alkaa ajatella isommin ois muuten menty koko kollektiivilla väärään suuntaan. Tokikaan oikeasti mä en ollu enkä oo vieläkään se joka kaikkia tässä johtaa. Silti ajattelen joskus kaikkia ja sillon kyllä vähän olen mutta kyllä ammattikoulutetut tekee ne päätökset noissa. Takas saamelaisuuteen. Niiltä mä sain apuja kun oli kaikista pahimmat piikit kimpussa.

Suomessa on muuten kolme poikaa jotka osaa levitoida. <3 <3 <3

Ampukaa samantien kiinni ja alkakaa tutkimaan niitten mieltä väkisin mitä sieltä löytyy kun osaavat sellasta. Mielellään vetäkää ne kesken saamenmatkan pakkolanssilla pakkohoitoon ja olkaa hoitajat vihasia ja pakottakaa huumetesteihin heti kun löydätte ne. ;)

Mulla oli tänään hyvät jutut lääkärin kanssa. Sovittiin me jotain sääntöjä siinä. Eipä näitä synyjä mee sitten mulla enempää. Not gonna happened enää pirit ja muut.

Mä muuten laulan kohta uneen yhen akkelin täällä. Oikeasti. Laitappa tuota soimaan ennenkun rillutelet meilejä ja soittoja enempää tai reporttailet sitä mun Youtubea.

Matela shamanistisesta valtakunnasta